NORMAALI KATASTROFI

Levyn tematiikkaan, ja etenkin rytmiseen kokonaisuuteen, tämä sopi hyvin, vaikkei ehkä olekaan ilmeisimmin juuri minun tekemäni kappale. Levyn yleisrytmiikka päätyi jotenkin mietiskeleväksi, jopa viipyileväksi (ainakin ajoittain), ja sen vuoksi jo tämän laulun pelkkä poljento on tervetullutta vaihtelua.
Sanoituksen sisältökin lienee suurimmalle osalle kuulijoista verrattain positiivinen, mitään piilotettua sarkasmiakaan en sinne ainakaan itse ymmärrä laittaneeni. Sellaiseen on hyvä syy.
Se on se että tämä, kuten Valssi tanssitaidottomille, on pyynnöstä tehty. Eikä tilaajakaan ollut tuntematon, sillä Jannen avioliiton satamaan suuntaamisen perään Petri ehätti kohta samaan lopputulokseen oman paremman puoliskonsa kanssa. Sain taas puhelinsoiton ja ryhdyin töihin. Totta kai, sillä sekä Petri että nykyinen vaimonsa ovat ihmisistä parhaimpia, ja siksi tahdoinkin ainakin yrittää parhaani.

Tilausehtoja ei tähänkään sen tarkemmin (onnekseni) määritelty, mutta oma vaatimukseni itseltäni oli se, että valssia en tällä kertaa tekisi. Ei siksi, että valssissa olisi varsinaisesti mitään vialla (onhan suurin osa hardcore -punkistakin, kuten myös niin kutsutusta black metallistakin silkkaa ylinopeaa humppaa), vaan siitä syystä etten tahtonut toistaa itseäni, edes tahtilajillisesti.

En miettinyt asiaa kappaletta rakennellessani, mutta jälkiviisaasti saatoin todeta sen että nimen viittaus on tavallaan levykokonaisuuden sisäinen vinjetti. Sillä onhan kyseinen sanonta venäläislähtöinen, kuten pari muutakin yksityiskohtavalintaa tämän levyn tekstisisällöissä. Näistä sanonnoista on tosin vaikea olla täysin varma, mutta olen kuullut puhuttavan, että kun venäläinen kysyy toiselta ”mikä tilanne”, niin vastaus on ”normaali katastrofi”.

Tähän, kuten Valssiinkin, kirjoitin puolivahingossa myös omaa itseäni mukaan. Ainakin sellaiselta työ näin jälkiviisaasti katsoen näyttää. Enhän minä tarkoin harkiten valinnut musiikkiuraani, tai kirjoitustöitä, saati niitä tärkeämpiä asioita ja ihmisiä elämässäni. Niiden takana on yleensä pyrkimystä kohti jotain, mitä milloinkin, mutta ensisijaisesti ohjaksissa tuntuisi olevan sattuma.
Toki sopii minunkin toivoa monenlaista, mutta kuten laulun päähenkilöt, on ollut varsin tarpeellista pyrkiä hyväksymään erilaiset normaalit katastrofit, ja yrittää tuskailun sijaan nähdä niiden hyvät, opettavaisetkin, puolet. Elämänhallinta, vaikka siitä niin kovin paljon puhutaan (ja olen kuullut muutamien siihen syvästi uskovankin), on enimmäkseen pelkkää potaskaa.

Minäkään en hallinnut edes tämän laulun eri prosesseja, eikä ollut tarvettakaan. Tilaajapari oli siihen ilmeisen tyytyväinen, mikä oli onnistuminen numero yksi, ja kun laulua myöhemmin sovitettiin tallennettuun muotoonsa, ei se eri versioissaan kuulostanut aina siltä miltä sen ajattelin päiväunillani kuulostavan, mutta lopulta tästä kehkeytyi sikälikin mielenkiintoinen rampa kiireisempi esitys.
Jotenkin yritämme pysytellä ankarasti liikkeellä; Pirjo, Upi, Jarmo sekä minä, mutta samalla soitossamme on jotain selittämätöntä klappia, joka jotenkin tuntuu kuuluvan asiaan.
Ehkä me soitamme viimeisen säkeistön rivejä ”tuskin tietä kysyvät, silti tiellä pysyvät – se on outo taito”.

Niin, ja kun kysyin Pirjolta, mikä sointukierto teeman osissa on, kun se kuulostaa jotenkin tutulta, hän nauroi: ”se on  kaikissa kappaleissa”! Hänellä on pokeria sanoa niin. Ja toimia sen mukaan.

Kuuntele kooste levystä >>
Lue kappaleen sanoitukset >>